Oulussa biologiaa opiskelevan yksi vaihtoehto on suuntautua perinnöllisyystieteeseen. Tämä ala kattaa tutkimuskentässään koko eliökunnan. Banaanikärpäsiin (Drosophila melanogaster), lituruohoon (Arabidopsis thaliana) ja kolibakteeriin (Escherichia coli), jotka ovat genetiikan tutkituimpia eliöitä, saa tällöin konkreettisen ”näppituntuman”. Myöhemmin opinnoissaan perimäläiset pääsevät tutustumaan syvemmin populaatio-, molekyyli- ja sytogenetiikkaan.
Perinnöllisyystieteilijän opintoihin kuuluu tietty määrä pakollisena biokemiaa ja kemiaa, joista useimmat lukevat hieman laajemmankin kokonaisuuden. Muita sivuaineita perinnöllisyystieteilijällä saattaa olla esimerkiksi markkinointi tai tilastotiede, ja ovatpa jotkut ryhtyneet opettajiksikin, jolloin sivuaineina ovat kasvatustieteet ja yleensä maantiede.
Yleisimmin perinnöllisyystieteilijän löytää labrasta, mutta ei hän tietokoneen ääressäkään ole harvinainen näky. Töiden suunnittelu ja saatujen tutkimustulosten käsittely tapahtuu tietysti koneen ääressä. Valmistuneita geneetikkoja löytyy niin yksityisistä yrityksistä kuin yliopistostakin – lääketiedettä unohtamatta.
Oulussa perinnöllisyystieteen laitoksella tutkitaan banaanikärpäsiä, mäntyä, maitohappobakteereita, muurahaisia, lohia ja useita muita eläimiä ja kasveja. Näitä yhdistävänä tekijänä on usein populaatiogenetiikka ja luonnonsuojelubiologia, jossa ekologia ja perinnöllisyystiede tekevät saumatonta yhteistyötä! Perinnöllisyystiede avaa opiskelijalleen laajat mahdollisuudet nopeasti kehittyvään tieteenalaan.
