Kasviekologia

Kasvikenttis 2019 / © Paavo Korpelainen

Kasviekologian ”perimmäisenä tarkoituksena” voidaan sanoa olevan tarkastella kasveja osana elinympäristöään, ja tähän tarkasteluun taas on olemassa useita erilaisia lähestymistapoja: mm. yksittäisiin kasvilajeihin, tietyn alueen populaatioihin, kasviyhteisöihin tai kasvien evoluutioon painottuvat näkökulmat. Kasviekologia voi myös tarkastella esim. kasvien ja eläinten, Kasvikenttis 2019 / © Paavo Korpelainen sienten tai mikrobien välisiä vuorovaikutussuhteita. Kasvit ovat siis varteenotettava vaihtoehto ekologian alalla. Verrattuna eläimiin niissä on monia hyviä puolia: ne eivät juokse karkuun, huuda, raavi tai pure kun tutkailet niitä; voit yleensä poimia ja preparoida niitä tunnistamista vasten ilman tunnontuskia jne.

Ekologeista kasviekot ovat juuri niitä, jotka taivaiden ja lintujen sijaan tähyävät ojanpohjia, jos sieltä sattuisi vaikka löytymään mielenkiintoisia kasvilajeja. Yleensä opintojensa alussa tuleva kasviekologi ei vielä tiedä olevansa kasviekologi – kiinnostus alaan syntyy usein vasta myöhemmin opintojen myötä.

Kasviekologin opintoihin kuuluu kaikille tarkoitettujen perusopintojen lisäksi mm. systematiikkaa, kasvimaantiedettä, monenlaisia kenttäkursseja ja ekologian mutkikkaita teorioita monen kurssin muodossa. Lisäksi jatkuvasti vaihtuvissa erikoisopintojaksoissa on runsaasti valinnanvaraa: viimeisen vuoden aikana on saanut tutustua mm. kasvien yhteisöekologiaan sekä kämmeköiden ja sammalten maailmaan. Kasvien lajintuntemus on tärkeä työkalu kasviekologille.

© Paavo KorpelainenJo ensimmäisenä syksynä peruslajintuntemuksessa opetellaan tuntemaan tavallisimmat kasvilajit ja samalla pienen puhelinluettelon verran latinaa. Myöhemmin taitoja parannellaan mm. jäkälien, sammalten, sienten, suo- ja tunturikasvien osalta sekä pölyisistä kuivanäytteistä että maastossa kenttäkursseilla ihan oikeista kasveista.

Tällä hetkellä kasviekologien työllisyystilanne on kohtalainen tai jopa hyvä. Heitä työllistävät mm. yliopistot tutkimus- ja opetustöihin sekä ympäristökeskukset, kunnat ja Metsähallitus asiantuntija- ja kartoitustehtäviin. Mutta onpa noita nähty töissä oudommissakin paikoissa.