Etusivu » Arkisto » Lehdykkä » Lehdykän Fuksinumero '99
Pääkirjoitus
PJ:n palsta
Killan hallitus 1999
Tutorit99
1. vuoden kurssit
Tutkimuskohteena fuxi
Mitä sinustakin isona tulee?
Unihiekkaa
Oulu - Uleåborg
Oikein hyvää päivää. Ja onnittelut lienee paikallaan; onneksi olkoon. Olet päässyt lukemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Pitelet juuri pikku kätösissäsi tai ryhmyisissä kourissasi Lehdykän¹ fuxinumeroa, jonka tarkoitus on tutustuttaa sinua hiukan yliopistoelämään ja neuvoa muutamissa pienissä käytännön asioissa kuten asunnonhankinnassa ja suuntautumisvaihtoehdoissa. Tämän lehden sinulle tarjoaa Syntaksis ry. - Oulun yliopiston biologi- ja maantieteilijäkilta. Tuleva ainejärjestösi.
Niin se aika kulkee ja tittelit vaihtuu. Nyt voitkin sitten kaivertaa postilaatikkoon oman nimesi eteen maagiset lyhenteet fil. yo. Tämän hetkiseen statukseesi kuuluu myös määrite fuksi, ensimmäisen vuosikurssin opiskelija. Yliopistomaailma vaikuttaa aluksi varsin epämääräiseltä ja suorastaan sekasortoiselta. Seisot yhdellä tämän kolossaalisen rakennuksen kymmenistä sisäänkäynneistä ja mietit mihin ihmeeseen tästä. No eipä hätää; tätä varten teidät jaetaan heti ensimmäisenä päivänä pienryhmiin, joissa kaikki asiat selkenevät kummasti. Kunhan ensin löydät tänne biologian laitokselle. Pienryhmässä sitten tutustut paikkoihin ja kohtalontovereihisi. Pienryhmäohjaajaasi eli tutoriasi voit sitten kiusata kaikilla mahdollisilla kysymyksillä bussiaikatauluista luentosalien sijaintiin.
Opiskelusi alkuaika on täynnä kaikenmoisia tapahtumia. On Vulcanalia, lukukauden avajaisbileet; fuksiretki Hailuotoon sekä legendaarinen fuxisuunnistus. Periaatteessa juuri alussa (tietysti myöhemminkin) kannattaa osallistua mahdollisimman moneen rientoon jotta ihmiset tulisivat tutuiksi. Se helpottaa aika paljon ensimmäistä vuottasi, kun tietää, että samassa junassa/ammeessa/veneessä on nelisenkymmentä yhtä kalpeaa naamaa. Tietysti etsikkoajastasi tulee juuri sellainen kuin itse haluat, mutta nämä tapahtumat on tarkoitettu helpottamaan kenties hieman töyssyistä alkua.
Kaiken kaikkiaan tämä lehti on varsin hyödyllinen kapistus lukea ennen tänne saapumistasi ja täällä ollessasikin. Jos ne muut lappuset tuntuvat epäkiintoisilta, lue nyt ihmeessä ainakin tämä. Vältyt monelta turhalta virheliikkeeltä, jos niitä on tarkoitus välttää.
Siinäpä sitä, näin alkajaisiksi. Ai kukako minä olen? Määhän olen Teidän päätoimittajanne, Antti. Toimitan tätä läpyskää neljä kertaa vuodessa plus tämä erikoisnumero. Tapaamme sitten syksyllä niin tämän lehden palstoilla kuin tosimaailmassakin. Nauttikaa nyt kesästä, minä ainakin ajattelin tehdä niin. Let's Vamos!
Antti Oinas
¹Lehdykkä: 1) rakenteeltaan kerrannaisen lehden erillinen osa, joka liittyy omat ruotinsa välityksellä kokonaisuuteen (Biologian sanakirja) 2) sisällöltään loistava lehti, joka liittyy oman kiltansa välityksellä aivan kaikkeen (yleinen käsitys)
No niin, onnittelut siis minunkin puolestani sinulle. Olet nyt vihdoinkin päässyt tavoitteisiisi eli lukemaan biologiaa. Edessäsi on paljon uusia ja merkillisiä asioita, jotka kenties aiheuttavat päänvaivaa. On hankittava asunto ja toivoa, että saisi sen ennen syyskuun ensimmäistä ja että tulisi toimeen uusien kämppisten kanssa. Kenties edessäsi on muutto hyvinkin kaukaa uuteen ja outoon kaupunkiin, joten uusi kaavoitus olisi hyvä opetella, että löytää kätevästi kauppaan, yliopistoon ja kotiin. Uusi murre tulisi omaksua ennen kuin ymmärtää, mitä paikalliset puhuvat ja niiden kanssa pystyy ylipäätään kommunikoimaan. Onhan siinäkin jo aluksi omaksumista ja oppimista. Lykkyä vaan pyttyyn. Mutta muista se, että sama on kaikilla sinun kurssitovereillasikin edessä, joten teillä on jotain muutakin yhteistä kuin biologia!
Lupasin lehtemme päätoimittajalle kertoa hieman killastamme ja sen toiminnasta. Nokkelimmat pokkelimmat ovatkin jo varmaan huomanneet, että killallamme on nimikin ja nimeltäänhän se on Syntaksis ry. Oikeastaan kiltamme on mantsalaisille ja biologeille tarkoitettu, mutta käytännössä lienee kiltamme jäsenistö kokolailla olla bilsalaisia. Mantsalaisilla on oma kiltansa nimeltään Atlas, nimi, joka kannattaa laittaa muistiin. Mantsalaiset ovat meille eräänlaisia serkkuja, joten tulet varmasti törmäämään heihin ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ennemmin.
Killan päätehtävänä on järjestää kiltalaisille kaikenlaista huvia ja huisketta. Se onkin täyttänyt hallituksen kalenterin viimekeväänä melko tarkkaan ja syksylläkin on kaikenlaisia juhlia tiedossa lisää. Juhlat ja tapahtumat ovat tärkeitä pitämään yhteishenkeä korkealla. Ne ovat myös hyvä tapa tutustua toisiin biologeihin ja henkilökuntaamme. Olemme yrittäneet järjestää erilaisia juhlia ihan tavallisten bileiden rinnalle. Syksyllä meillä on tarjolla fuksiretki Hailuodon tutkimusasemalle, jonne kannattaa kaikkien tulla. Siellä tutustutaan uusiin fukseihin ja järjestetään heille kaikenlaista kivaa ohjelmaa. Fuksitkin oppivat varmasti tunnistamaan joitakin biologeja, joita voi vaikka sitten maanantaina rohkeasti yrittää vaikka jo moikata. Syksyllä myös vietämme sadonkorjuujuhlaa koko laitoksemme voimin. Siellä on tarjolla ruokaa ja juomaa ,ja joka vuosi on bändikin sinne pestattu soittamaan. Erinomaisesta ruuasta voimme vain kiittää oman kiltamme erittäin talkoohenkisiä ihmisiä. Kun sadot on korjattu onkin tiedossa pikkujoulut, jossa fuksit esittävät ohjelmansa. Ja ei kevät ole sen tylsempi. Keväällä on luvassa myös kaikenlaista kivaa, kuten naamiaiset ja Vappu-Winpa ja kaikki muut kevään riehat. Juhlia ja tapahtumia siis riittää, joten muistahan ottaa kaikkiin osaa niin tutustut nopeasti uusiin ja mukaviin ihmisiin.
Kilta on tietysti muutakin kuin pelkästään bileitä. Kiltamme pitää huolen terhakkaiden kiltalaistemme kunnosta järjestämällä sähly-, sulkapallo- ja lentopallovuoroja. Syksyllä ja keväällä pelataan pesäpalloa niin kauan kuin innokkuutta ja säätä riittää. Tosi oululainenhan pelaa kyllä pesäpalloa vaikka ulkona olisikin paukkuva pakkanen. Lentopalloa pelataankin sitten ihan yötä myöten helmi-maaliskuun hujakoilla mitellen taitoja niin henkilökuntaa, mantsalaisia kuin kaikkia vuosikurssejakin vastaan. Tunnettuna urheiluhulluna voin luvata erinomaiset hikoiluhetket kaikille aktiivisille sporttihulluille.
Ongelmia opiskelussa ja opiskelijoiden oikeuksia emme toki paina villaisella. Ongelmia yritetään ratkoa ja oikeuksia puolustaa. Kilta toimiikin erinomaisena linkkinä opiskelijoiden ja opettajien välillä. Jos siis sinulle tulee jotain ongelmia tai tunnet, että sinua on kohdeltu väärin, älä epäile pyytää killalta apua. Aina voit tarrautua hallituslaisen hihaan apua tarvittaessa. Kyllä hän varmasti sinut ennen pitkää huomaa ja puuttuu asiaan. Olemmehan nimenomaan parantamassa sinun olojasi opiskelussa ja sen ulkopuolella.
Toivottavasti voit ja ehdit vielä viettää mukavaa ja rentouttavaa kesää, sillä voimien keruu on sinulle nyt tärkeää - onhan edessäsi rankka vuosi. Minäkin painun nyt tästä ansaitun kesän viettoon, joten tavataan syksyllä!
Tytti Wiinikka
Jotta pääsisit nopeammin hajulle killan toiminnasta, tarjoamme täysin objektiivisen ja absoluuttisen totuuden toimivasta hallituksesta. Hallitus kokoontuu joka toinen viikko tai tarvittaessa useamminkin yliopiston tiloissa. Kokoukset ovat julkisia ja avoimia, joten välttääksemme kiltalaisten osallistumisen ne pidetään käytävien syvyyksissä olevalla kiltahuoneella.
Tytti Wiinikka, puheenjohtaja
Jo toista vuotta peräkkäin killan puheenjohtajan nuijaa heiluttamassa. Muodostaa Sihteeri-Hannan kanssa tappavan tehokkaan tiimin, joka luotsaa kiltaa kohti 2000-luvun tyrskyjä. Kolmatta vuosikurssia.
Sonja Ehrukainen, varapuheenjohtaja
Toista vuosikurssia oleva seilori pitää killan kurssin vakaana, jos puheenjohtajalle vaikka sattuisi jotain. Pahalle päälle sattuessaan varmistaa sen, että jollekin todella sattuu jotain. Martial Arts -taitaja: "Koita lyödä mua, mää sitten torjun. Ei sulle käy mitenkään."
Hanna Suutari, sihteeri
Peloton punapää, joka vääntää ruoria Tytin kanssa. Tarkkailee ahkerasti hellan levyjä, josko nämä menisivät itsestään päälle. "Eihän sitä koskaan tiedä." No eipä niin. Expertti, mitä tulee luteiden seksuaalielämään. Kolmatta vuosikurssia.
Maria Järvi-Laturi, rahastonhoitaja
Rahaa kyllä menisi vaikka mihin. Maria huolehtii ettei todellakaan mene. Extreme-eläinekologi jonka tappava katse pitää huolen siitä, että killan edustustili ei kasva mittaamattomaksi. Käväisi säteilyttämässä sammakoita Uppsalassa.
Annika Siitonen, opintoasiainvastaava
Topakka täti, joka pitää ääntä niin asiasta kuin asiattomuuksista. Lupsakka pohjois-karjalainen luonne. Miten se oikein ehtii kaikkialle. Epäilemme vahvasti laittomien stimulanttien käyttöä. Hiusten väri vaihtuu mielialan mukaan.
Lotta Alaranta, ulkoasiainvastaava
Reipas etelän neito, joka hoitaa Syntaksiksen suhteita ulkomaailmaan. Jämyttää tarvittaessa. Omaa ruotsalaisen aerobic-ohjaajan habituksen. Horoskooppimerkiltään pesukarhu, joka tunnetusti pitää saunomisesta. Kolmatta vuosikurssia.
Hannaleena Aarnio, liikuntavastaava
Sporttitäti liikuttaa kiltalaisia, halusivatpa ne pirut sitä eli eivät. Erityislahjoina mainittakoon selkeys ja johdonmukaisuus puheissa. Ei todellakaan niitä tasaisen mielenlaadun omaavia ihmisiä. "Kauhee kiire, täytyy mennäääää!"
Antti Oinas, tiedotusvastaava
Tylsä ja asiallinen mies. Ei juurikaan huumorintajua. Ei oikeastaan mistään kotoisin. Lehdykän päätoimittaja.
Sanna Virta, emäntä
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla Sannalta löytyy oikeat eväät. Tämä emäntä huolehtii killan tapahtumissa pitkäketjuisten hiilihydraattien saatavuudesta. Spekulaatioita ihmisyydestä vielä ilmassa; havaittu koteloituminen muodonvaihdosta odottaen. Toista vuosikurssia.
Heli Hokala, apuemäntä
Sannan tutkapari leivänteossa. Tulee varmasti tutuksi kaikille fukseille; onhan hän sentään arvostettu pienryhmänohjaaja. Tumma paholainen tarjoilee sellaiset tropit, että. Toisen vuosikurssin geneetikonalku.
Mikko Peltola, isäntä
Ja millainen isäntä onkaan! Kempeleen karjuja, joiden toimet eivät juurikaan selittelyjä kaipaa. Hoitaa kekkereihin miestä väkevämpää, ja voi pojat että oli hauskaa kerranki. Katselee kaupungilla liikkuvien napapaitaisten tipujen ohella ihka oikeitakin. Jussipaita.
Kari Kesti, apuisäntä.
Missä on viaton neito pulassa, siellä on myös Kari Kesti - Kaikkien janoisten sankari! No hösh vaan! Hilpeän karjalaisella luonteella varustettu simankeittelijä. Mikon aisapari janoisten pelastamisessa. Valssattu on juu. Värikäs reggaepampula.
Jani Kelloniemi, kopiokonevastaava
Hallituksen seniori, joka tuo kokouksiin niiden kovasti kaipaamaa arvokasta henkeä - tai sitten ei. Setä, joka jaksaa vielä heilua yllättävän pitkään. Diskokuningas ja savipiirin päällikkö. Tutustunut saksalaiseen kulttuuriin ja havainnut dubbauksen olevan maailman suurin synti sitten alkoholittoman oluen.
Pienryhmäohjaus on oiva synonyymi orientoiville opinnoille, joka löytyy 1. vuoden kurssien esittelystä. Pienryhmä on noin kymmenen hengen ryhmä, jota vetää tutori l. pienryhmäohjaaja. Tätä ryhmää tutori sitten vetää perässään ja tutustuttaa heidät yliopiston tapoihin ja paikkoihin, toisiin opiskelijoihin ja opiskeluun. Virallisella kielellä tämä kuuluisi seuraavasti: "Tarkoituksena on perehdyttää opiskelija korkeakoulun opiskelujärjestelmään ja ympäristöön, antaa tietoja koulutusalan yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä oman koulutusohjelman tavoitteista ja sisällöstä." Totuus on kuitenkin paljon maukkaampi; pienryhmän mukana käydään tutustumassa kirjastojen, eläin- ja kasvitarhojen ohessa myös paikallisiin ravitsemusliikeisiin ja kuka tietää mihin kaikkeen.
Tutoriltasi voit kysyä mitä vain. Hän auttaa sinua vaikkapa asunnon etsinnässä ja muissa käytännön asioissa. Tutorisi tarjoaa sinulle vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja antaa hyviä neuvoja. Onhan hän elänyt saman vaiheen johon sinut on nyt valmistamatta viskattu. Elikkä kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen, vaan heiltä voi kysyä. Sitä varten heidät on pistetty maan kamaralle. Kenenkään äidiksi he eivät kuulemma kuitenkaan ryhdy, vaan viime kädessä jokainen on itse vastuussa opiskelustaan.
Tutoreina toimivat tänä vuonna Pia Arvola, Heli Honkala, Mira Määttä, Marketta Paavonen ja Kati Ponsiluoma. Mirasta en valitettavasti saanut esittelyä, joten syksy näyttää.
Vuosikurssi: 2.vsk (syksyllä)
Suuntautumisvaihtoehto: on vielä vähän hakusalla. Tällä hetkellä ajattelen että minusta saattaisi tulla jompi kumpi eko tai miksei kasvifysiologikin...tai aineenope? Ala selvinnee vuosien mittaan.
Kotoisin: Olen kotoisin Haapajärveltä, joka on melko pieni kaupunki n.170 km Oulusta kaakkoon.
Harrasteet: Harrasteitani ovat mm. aerobic, lenkkeily milloin pururadalle, toisinaan taas lähipizzeriaan, TV:n typerimpiinkin elokuviin koukkuun jääminen (etenkin tenttiä edeltävänä iltana), alkomahooli vaihtelevissa määrin, ja lisäksi harrastan erästä teekkaria.
Aiheuttaakseni fuxeille pysyviä henkisiä arpia aion toimia seuraavalla tavalla (a.k.a. Tehtäväni pienryhmäohjaajana): Tulen riepottelemaan teitä ympäri yliopistoa ja vähän muuallakin. Toivottavasti onnistun tutustuttamaan teidät mahdollisimman hyvin yliopiston systeemeihin ja tietenkin myös opiskelijaelämään.
Ja lisäksi haluaisin sanoa: Onnittelut kaikille uusille biologian opiskelijoille! Nähdään syksyllä!
Vuosikurssi: Tänne Ouluun pääsin ankaran pääsykokeisiin lukuputken jälkeen onnekseni opiskelemaan vuonna -96, joten aloittelen tällä hetkellä neljättä opiskeluvuottani
Suuntautumisvaihtoehto: Jonain kauniina päivänä minusta tulee aineenopettaja, pääaineeltani eläinekologi. Opettajaksi minua vetää varmaankin äänekäs luonteeni.
Kotoisin: Kehä III:n (ja Kehä I:kin) tuolta puolen
Harrasteet: Harrastelen aerobicia, rullaluistelua (lue: hoippumista) ja hyvän ruoan syömistä.
Aiheuttaakseni fuxeille pysyviä henkisiä arpia aion toimia seuraavalla tavalla (a.k.a. Tehtäväni pienryhmäohjaajana): Pienryhmääni minun olisi tarkoitus opastaa parhaani mukaan opiskelun ja opiskelijaelämän saloihin
Vuosikurssi: Syksyllä aloittelen kolmatta vuotta bilsalla
Suuntautumisvaihtoehto: Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että kasviekolooki...
Kotoisin: Ilmajoelta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla
Harrasteet: Harrastuksina on kaikenlaista pientä kivaa, johon kuuluu mm. sähly, kuntosali, lenkkeily ja 11-12 vuotiaiden yu-valmentajana toimiminen
Aiheuttaakseni fuxeille pysyviä henkisiä arpia aion toimia seuraavalla tavalla (a.k.a. Tehtäväni pienryhmäohjaajana): Pienryhmänohjaajana aion opastaa tulevia tiedeyhteisömme jäseniä ensimmäisten kompastuskivien ylitse (mm. missä on YB210, kuinka luetaan bilsan lukujärjestystä, miten käytetään sähköpostia...) ja pyrin omalta osaltani valottamaan sitä eri alakulttuureiden viidakkoa, joka yhteisömme sisällä vallitsee. Jokainen varmaan löytää siitä joukosta omansa...
Ja lisäksi haluaisin sanoa: Aurinkoista loppukesää! Syksyllä tavataan!!!
Vuosikurssi: Oon vuoden -98 tulokas elikkä syksyllä alkaa toinen vsk.
Suuntautumisvaihtoehto: Vannoutunut perimäläinen (ainakin tällä hetkellä)
Kotoisin: Aivan Oulun naapurista Jäälistä
Harrasteet: Kaikenmoinen vapaamuotoinen liikunto ja kamujen kans hengailu sekä bilsalaisten hallitustoimi
Aiheuttaakseni fuxeille pysyviä henkisiä arpia aion toimia seuraavalla tavalla (a.k.a. Tehtäväni pienryhmäohjaajana): Ainakin yritän olla yhtä mukava ja aikaansaapa kuin oma ohjaajani Maria oli, tietysti omalla tyylilläni! Ohjaustoimintoni ei niinkään luulisi tuottavan suurempia traumoja ryhmäläisilleni, mutta opiskelijakavereideni tapaaminen kylläkin...?
Ja lisäksi haluaisin sanoa: Tervetuloa sekalaiseen sakkiimme! Täällä on kivaa! Jutellaan sitte syssymmällä lisää.
Tämä on siis se, mitä pääset/joudut opiskelemaan ensimmäisenä vuotena. Ensimmäisen vuoden kurssit ovat lähes kaikki pakollisia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos nämä näyttävät ikäviltä kursseilta, seuraavana vuosina pääsee kuitenkin opiskelemaan paljon vapaammin. Kannattaa kuitenkin suorittaa nämä kurssit pois alta mahdollisimman nopeasti, niin ei tarvitse kuudentena opiskeluvuonnaan yrittää suorittaa kemiaa tms. Opintoviikko tarkoittaa periaatteessa 40 tunnin työtä eli viikon opiskelua, mutta käytännössä tarvittava työmäärä vaihtelee laidasta laitaan, minkä tulet huomaamaan varmasti jo syksyn aikana.
Niin, ja jos aiot ostaa/pyytää lahjaksi jonkin alaan liittyvän kirjan, paras vaihtoehto ensimmäiseksi hankinnaksi on Biologian sanakirja (Tirri, R. ym. 1993. Otava, Keuruu. 607 s.). Siitä on varmasti hyötyä pitkään ja yllättävän usein.
Laajuus: 1 ov
Toteutus: 10-20 h, harj, 1. sl, Pak.
Tavoite: Heti opiskelun alkaessa fuksit jaetaan pienryhmiin, joissa pienryhmänohjaajan johdolla tutustutaan yliopiston meininkiin, kuten kirjaston hyödyntämiseen, kasvi- ja eläintarhaan, pizzan syöntiin ja baarikäyttäytymiseen isotooppisessa ympäristössä.
Vastuuhenkilö: Markkola
Laajuus: 3 ov
Toteutus: Pak., 1.vuosi, 72 h lu, loppuk.
Sisältö: Koostuu kolmesta osasta: eläinsolubiologiasta, kasvisolubiologiasta, perinnöllisyystieteestä. Eli avainsanoja ovat mm. plasmamembraani, cAMP, mitokondrio, soluseinä ja profaasi. Lukion biologiaan verrattuna yksityiskohtaisempaa, mutta ei mitenkään mahdotonta. Lukemistona on Albertsin ym. Molecular Biology of the Cell. Aikamoinen jööti kirjaksi (1300 s. eikä kovin ilmavaa), josta järjestetään varmaankin tilaus sitten alkusyksystä, eli kirjan hinta halpenee roimasti. Kivan näköinen kirja hyllyssä, kun sukulaiset tulevat käymään. Rinnalla voi käyttää suomenkielistä vastiketta Niemen ym. Solu- ja molekyylibiologiaa, jos englanninkieli alussa vähän takkuaa.
Vastuuhenkilöt: Saarela, A. Hohtola ja Lumme
Laajuus: 4 ov
Toteutus: B, Bf, Biol, Geol, Po: 1. v, sl, 54 h lu + s, 2 vk tai 1 lk, pakollinen
Fys, Mat: Kuten yllä, vaihtoehtoinen
Sisältö: Työläs, mutta ei kuitenkaan mahdoton kurssi, vaikka tunnetaankin myös nimillä yleinen ja epätoivoinen / yleinen ja epäinhimillinen kemia. Puuduttavien aamuluentojen lisukkeeksi opiskelijat saavat itse muodostamissaan ryhmissä pähkäillä pH-, konsentraatio- ja happo-emästasapainolaskujen kanssa. Kirjallisuutena Laitisen & (epä) Toivosen Yleinen ja epäorgaaninen kemia. Fysiologeille ja perimäläisille neljän opintoviikon urakka on pakollinen. Ekologit ja aineenopettajat voivat suorittaa tämän sijaan 78009 Kemian perusteet.
Vastuuhenkilö: Leena Kaila
Laajuus: 1,5 tai 2 ov
Toteutus: Ko: 1. v, sl, 36 h, 1 lk, 1,5 ov, pakollinen
Maant: 2 ov, pakollinen
Biol: 2 ov, vaihtoehtoinen
Sisältö: Tämä on siis vaihtoehtoinen kemian kurssi ekologeille ja aineenopettajille. Elikkä käydään vain osalla Yleisen ja epäorgaanisen luennoista ja tentti on vastaavasti jonkin verran helpompi. Kirja on sama. Päätöksen 2 vai 4 opintoviikkoa voi tehdä sitten kurssilla.
Vastuuhenkilö: Leena Kaila
Laajuus: 3 ov
Toteutus: B, Biol, Kem, Po: 1. v, sl-kl, 55 h lu+s, 2 vk tai 1 lk, pakollinen
Bf, Fys, Geol, Maant, Mat: Kuten yllä, vaihtoehtoinen
Sisältö: Eli hiiliyhdisteiden kemiaa, ts. kurssilla käsitellään enimmäkseen orgaanisten yhdisteiden reaktioita. Jos et tajua vauhdilla opetettujen reaktioiden "punaista lankaa" , voit tietysti turvautua tuttuun ja turvalliseen (vaikkakaan ei niin hyödylliseen) ulkoaopetteluun. Pakollinen vain perimäläisille. Oppikirjana Hart, H.: Organic Chemistry: A Short Course, jota ei suinkaan tarvitse ostaa, vaan kirjastosta löytyy, jos sitä kokee tarvitsevansa. Muistiinpanot riittävät yleensä.
Vastuuhenkilö: Kalle Manninen
Laajuus: 2 ov
Toteutus: Biol, Geol, Po: 1. v, sl tai kl, 48 h, lab ja dem, 1 lk, pakollinen
Fys, Mat: Kuten yllä, vaihtoehtoinen
Sisältö: Tällä kurssilla päästään opettelemaan kemiaa ikään kuin käytännössä, ts. läträtään, titrataan ja sähelletään etupäässä pareittain. Kurssin miellyttävyys riippuu paljolti opettajasta (ja siitä, onko aamuvirkku), joskin monelle labratyöt olivat ajoittain hermojaraastava kokemus. Joka tapauksessa on mukavaa päästä opiskelemaan kemiaa välillä myös labrassa. Vinkki: jos saat jostakin ilmaiseksi tai halvalla labra- tai lääkärintakin, ota se mukaasi, sillä tällä kurssilla, kuten myös eläinmorfologiassa keväällä, tulet tarvitsemaan sitä. Yliopistolla uusi takki maksaa 150 markkaa.
Vastuuhenkilö: Kalle Manninen
Laajuus: 1-2 ov
Toteutus: AO, EKO Pak. (2 ov), BTk, BTp: Pak. (1 ov). 1 sl. 16 h dem, loppuk.
Sisältö: Kurssilla opetellaan tunnistamaan noin 350 Suomessa esiintyvää peruskasvilajia. Lajit on osattava suomeksi ja latinaksi, heimot vain latinaksi. Aluksi "lattarien" opettelu tuntuu mahdottomalta tehtävältä, mutta loppujen lopuksi niin se kuin lajien tunnistaminenkin on helpompi homma kuin miltä se kuulostaa. Perinnöllisyystieteilijät ja eläinfysiologit voivat suorittaa kurssin yhden opintoviikon laajuisena, jolloin tentissä saa pitää kurssimonisteen mukana.
Vastuuhenkilö: M. Kauppi
Laajuus: 4 ov
Toteutus: Pak., 1. sl. ja 1. kl, 24 h lu, 34 h harj, 2 loppuk.
Sisältö: Tämä kurssi jakaantuu kahdeksi osioksi: selkärankaiset käydään läpi syksyllä ja selkärangattomat keväällä. Kurssi koostuu luento- ja demo-osuuksista, eli luennoilla käydään läpi eläinten tuntomerkkejä taululla ja demoissa käytännössä. Selkärankaisten osuudessa tunnistettavia eläimiä on noin 300 (lähinnä lintuja, jonkin verran kaloja ja nisäkkäitä). Lajien nimet on osattava sekä latinaksi, että suomeksi. Ennen tenttiä tulee vietettyä melko pitkiä päiviä eläinmuseolla, kannattaa ottaa kotoa mukaan jokin lintukirja (tosin myös kirjastosta saa). Varma merkki joulun lähestymisestä on se, kun yliopiston käytävillä kulkee opiskelijoita mumisten joitain epämääräistä latinaksi ja kiistellen hiiren ja rotan kallonmuotojen eroista. Selkärangattomiin päästään käsiksi sitten keväällä. Tarkoittaa perehtymistä luteiden ja muumiokotelokärpästen ihmeelliseen maailmaan. Luentoja ja demoja. Käytännössä arvosanasi riippuu pitkälti siitä, kuinka monta päivää jaksat ennen tenttiä viettää yliopistolla mikroskooppiin tuijotellen. Onneksi kurssimonisteen saa pitää tentissä mukana. Joka tapauksessa on mukava oppia tunnistamaan muitakin ötököitä kuin itikka ja kastemato.
Vastuuhenkilö: eläinekol. yliass.
Laajuus: 5 ov
Toteutus: Pak., 1. kl, 72 h lu, kirjallisuutta, loppuk.
Sisältö: Kurssilla opiskellaan kaikkea mahdollista mendelistisestä genetiikasta molekyyligenetiikkaan. Tässä vaiheessa on hyvä unohtaa kaikki herneisiin liittyvä. Ja myöskin ne vihonviimeiset lukusuhteet, paitsi jos sinusta on tulossa aineenopettaja. Kirjana jälleen Alberts ym. MBoC (kts. Solubiologia). Kestää lähes koko kevään (siis kurssi, kirja kestää vaikka koko elämän). Toisen vuoden syksyllä on vuorossa perinnöllisyystieteen perusteiden harjoitukset, johon tämä vaaditaan edeltävänä suorituksena.
Vastuuhenkilö: Savolainen
Laajuus: 3 ov
Toteutus: Pak., 1. kl, 40 h lu, kirjallisuutta, loppuk.
Sisältö: Kurssi koostuu eläin- ja kasviekologian osuuksista, ja se antaa opiskelijalle pienen kuvan siitä, mitä ekologia oikeastaan on. Kaiken kaikkiaan melko leppoisa kurssi. Kirjana Krebs, C.J.: Ecology: The Experimental Analysis of Distribution and Abundance. Osa kirjasta käsitellään kurssilla ja osan joutuu itse lukemaan. Yhteistilaus varmaankin järjestetään.
Vastuuhenkilöt: Orell ja Tuomi
Laajuus: 3 ov
Toteutus: Pak., 1. kl. 22 h lu, 52 h harj., loppuk.
Sisältö: Kasvien ruumiinrakenneopppia. Harjoituksissa opetellaan käytännössä luennoilla opetettuja asioita eli tutkiskellaan kasvinäytteitä sekä mikroskoopilla että paljain silmin ja piirretään tutkittavat näytteet. Tehokas ja perusteellinen opettaja pitää huolen siitä, että piirretyt kuvat myös vastaavat todellisuutta. Opettavainen ja mielenkiintoinen kurssi, mutta älä kuvittelekaan pääseväsi helpolla.
Vastuuhenkilö: A. Kauppi
Laajuus: 4 ov
Toteutus: 1. kl., lu, harj
Sisältö: Kurssilla käydään läpi eläinkunnan evoluutiota luentojen ja harjoitusten avulla. Harjoituksissa käydään läpi selkärangattomien ja selkärankaisten morfologiaa eli ruumiinrakennetta. Tämä tarkoittaa eläinten preparointia (=leikkelyä). Kevään mittaan salaisuutensa paljastaa mm. leveä heisimato, simpukka, heinäsirkka, nahkiainen, varis ja rotta. Kivaa, eikö totta! Kurssilla tarvitsee preparointiveitsen, terävä- ja pyöreäkärkiset pinsetit, preparoimissakset, suojakäsineitä ja työtakin (sama kuin kemian ryhmätöissä).
Vastuuhenkilöt: Kaitala, Tikkanen
Kaikkea tätä saa tietysti täydentää muillakin itseään kiinnostavilla kursseilla tai siirtää näitä kursseja hamaan tulevaisuuteen. Joillekin kursseille on pääsyvaatimuksena edeltävien kurssien suoritus, joten ota selvää vaatimuksista kysymällä tutoriltasi tai lukemalla opinto-opasta. Tosiasiassa yliopistossa kuitenkin hyvä opetella "toimi ensin, kysy sitten" -menetelmä, jälkikäteen kursseja tuskin hylätään, vaikka ei olisikaan suorittanut kaikkia edeltäviä opintoja.
Voidaan kirjoittaa myös fuksi. Liikkuu laumoissa syyskuun alussa, kulkee seinänviertä pitkin pelästynyt katse silmissään ja yliopistorakennuksen pohjapiirros laukussaan. Käyttää ainoastaan yliopiston pääkäytävää pelätessään eksyvänsä sivukäytäville ikuisiksi ajoiksi. Soittaa kerran päivässä PSOAS:lle (Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö) kysyäkseen, millä sijalla on asuntojonossa. Kaksi viikkoa ennen opintotuen tuloa alkaa laskea päiviä H-hetkeen. Kyllästyy nopeasti sukulaisten sukulaisten "pelekääkkö nää polliisia" -vitsailuun. Itsenäistyy syksyn mittaan ja käy yhä rohkeammaksi ilmojen kylmetessä. Kiusaa vanhemman biologisukupolven harvoja ja valittuja pienryhmänohjaajia eli tutoreita. Oppii lopuksi kantapään kautta myös monistuskeskuksen sijainnin ja että ilmoitustaulua todella PITÄÄ lukea.
Kulkee yleensä pyörällä, koska ei omista autoa ja bussi on liian kallis, erityisesti yöllä. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana saa paniikkihäiriön kartan jäädessä kotiin. Suunnistaa kaupungissa Rotuaarin palloa keskipisteenä pitäen ja oppii osoitteet "sen ja sen baarin vieressä" -menetelmällä. Torstai-iltaisin fuxiparvi kerääntyy Mona Lisan lauluiltaan.
Yliopiston avajaiset eli Vulcanalia, fuxien ensimmäinen kosketus yliopistopiirien hauskanpitoon, Oulun luonnontieteilijöiden (OLuT) fuxisuunnistus, josta olisi paljon mielenkiintoista kerrottavaa, mutta asianomaiset kielsivät ehdottomasti kerätyn aineiston julkistamisen, Hailuodon fuxiretki, jonka tarkoituksen on tutustuttaa pienokaiset toisiinsa ja vanhempiin bilsalaisiin. Pikkujoulubileissä fuxit repäisevät ensimmäisen kerran yhtenäisenä ryhmänä tuottamalla vanhempien hämmästeltäväksi näytelmä -tyyppisen spektaakkelin. Seuraava repäisyksi luokiteltava tapahtuma on perinteinen yölentisturnaus, jossa yleensä huomataan, että joukkueen peliasusteiden suunniteluun käytetty aika ja joukkueen kehnous korreloivat. Fuxit järjestävät keväällä perinteisen lastenjuhlan eli Vappu-Vinpan.
Teekkaribileet ovat parhaat bileet, varsinkin jos sattuu olemaan sinkkutyttö ja kiinnostunut epätoivoisista teekkareista (jos olet sinkkutyttö mutta ET kiinnostunut teekkareista, vältä liikkumista asuntosi ulkopuolella). Istuttaessa kemian luennoilla monena päivänä viikosta loputtomalta tuntuvan ajan on erittäin vaikeaa uskoa olevansa opiskelemassa biologiaa. Toukokuun lopussa sataa vielä lunta.
Tiesitkö, että ainoa tapa valmistua yleisbiologiksi on valita aineenopettajan suuntautumisvaihtoehto? Lukiossa huomasit, että biologia on kiinnostavin oppiaine. Pyrit yliopistoon, koska kuvittelit biologina tutkivasi yhtä lailla jonkin lammen ekologiaa ja banaanikärpäsen risteytyskaaviota. Hah hah! Totuus on kuvitelmia tylsempi: jossain vaiheessa sinun on pakko valita. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta älä niele purematta opettajiesi väitettä valinnan lopullisuudesta. Alaa voi vaihtaa. Aineenopettajalinjallekin voi pyrkiä myöhemminkin. Perinnöllisyystieteilijänalustakin voi tulla kasviekologi.
Usein kuitenkin jo ensimmäisen vuoden eli morula-asteen biologista voi silmämääräisesti arvioida tulevan suuntautumisvaihtoehdon. Ja mikä ihmeellisintä, arvaus osuu monesti oikeaan. Jotta oppisit arvioimaan itseäsi ja tovereitasi, olen kerännyt sinulle pienen tunnistusoppaan, jota voit soveltaa myös vanhempiin opiskelijoihin. Tunnistettavat ominaisuudet näet vain vahvistuvat iän myötä.
Aineenopettaja on useimmiten naaraspuolinen ja konservatiivisesti pukeutunut. AO-ystävällämme on yleensä myös kova ääni vaatimattomasta ulkomuodosta huolimatta. Ruokalassa hän on todennäköisesti se pöydänjohtaja, jonka juttuja on pakko kuunnella, vaikka ne eivät kiinnostaisi pätkääkään. AO on kasvattaja!
AO:ta lähemmin muistuttaa perinnöllisyystieteilijä, tuo sliipattu hempukka tai könsikäs, jonka pariisilaisen muotipaidan alta saattaa hajuveden mukana pöllähtää parvi banaanikärpäsiä (Drosophila melanogaster, kuten tulet noin 711 kertaa kuulemaan).
AO:n ja drosophilansiementäjän täydellinen vastakohta on ekolinjalainen, tuo uljas linkolalainen metsien mies, karvainen ja hienhajuinen. Tosin kuin perimäläisistä, ekolaisista (niin eläin- kuin kasviekologeistakin) on sukupuolen erottaminen lähes mahdotonta. Nokian kumisaappaat koristavat niin karjun kuin femakonkin sorkkia. Edes parta ei kelpaa tunnusmerkiksi. Myös naisekologeille kasvaa usein parta pelkästä solidaarisuudesta maamme selkärangattomia kohtaan. Täytyyhän äkämäpunkkienkin jostain saada oma suojelutiheikkönsä.
Kasvifysiologi sen sijaan on väritön ilmestys (vrt. aineenopettajat). Väite, jonka mukaan kasvifysiologin päässä olisi pelkkää parenkyymiä, on kuitenkin roskaa. Löytyyhän heidän korviensa välistä myös siiviläputkia ja vuosirenkaita!
Vaikeimmin määriteltävä ryhmä ovatkin eläinfysiologit, hilseongelmaiset pikkuvintiöt, jotka ovat suurimman osan ajastaan täysin tavoittamattomissa. Todennäköisesti he ovat ruokalan nurkassa pyörittelemässä kahvikuppia säikähtänyt ilme kasvoillaan tai omassa kotilaboratoriossaan tekemässä kudosleikkeitä lemmikkihiirensä testiksistä.
Vaihtoehtoja on siis jokaisen makuun. Valitse rohkeasti ja kärsi itse seuraukset! Ja tervetuloa tervehenkiseen joukkoomme!
Pääsääntöisesti sellainen henkilö, joka ulkoiselta olemukseltaan muistuttaa varsin paljon metsiemme asukkeja tai eläinekologia, kuten jo mainittiinkin. Kasviekologi tuntee suunnatonta halua kulkea nelinkontin ojissa (mitä tähän sanoo evoluutio-oppi; normaalisti kasviekologitkin luetaan lajiin Homo sapiens sapiens, jota taas luonnehditaan mm. pystyasentoisuudella) ja raamattuna hänellä on Retkeilykasvio (Hämet-Ahti ym.). Se habituspuolesta.
Heti ensimmäisenä syksynä kasviekologintaimet tuskin tietävät olevansa kasviekologintaimia. Lajintuntemukset kasveista, kuten kaikesta muustakin, suoritetaan (ainakin yleensä) ensimmäisenä vuonna. Lajintuntemus on ekologeille perustyökalu, joten vaikka ei olekaan helppoa opetella satoja lattareita eikä kasveja tunne pariakymmentä enempää etukäteen, kannattaa lajituntemukset suorittaa heti alkuun ja ekologiksi mielivän niihin panostaakin. Yleensä luonto avautuu aivan eri tavalla sen jälkeen, kun alkaa tunteakin lajeja. Kenttäkursseilla Hailuodossa ja Kuusamon Oulangalla, Etelä-Suomen retkellä, suokurssilla, kartoitusmatkoilla ym. Kasveihin pääsee tutustumaan "livenä" a joku saattaa jopa oppia pitämään niistä. Systematiikan kurssin jälkeen niitä muistaa taas inhota.
Ensimmäinen kesä kuluukin rattoisasti kesäkursseilla. Ei edes tarvitse etsiä kesätyötä, kun pääsee kursseille! Kursseja riittää kyllä myöhemmillekin kesille, joten ei syytä huoleen. Kesäkursseja ei tarvitse pelätä, se on taivaallinen tapa opiskella asioita ja tutustua opiskelukavereihin ja assareihin. Monen osalta kesäkurssit jäävät opiskeluajan kohokohdaksi.
Kasviekologit lukevat toki paljon muutakin kuin lajeja ja kasviekologiaa. Ensimmäisen vuoden ajan opinnot ovat yhteiset muiden biologien kanssa. Muita opiskeltavia aloja ovat kasvifysiologia, eläintiede (eläinekologia ja -fysiologia), perinnöllisyystiede, maantiede, kemia ja kaikki mikä mahdollisesti kiinnostaa.
Kasviekologi voi olla valmistumisensa jälkeen töissä esimerkiksi yliopistolla, tutkimusasemilla, vesi- ja ympäristöpiirissä, julkishallinnossa, tai oikeastaan missä tahansa, missä tarvitaan kasvillisuuden tuntemusta. Myös ympäristönsuojelulliset asiat kuuluvat monesti kasviekologin asiantuntemuksen piiriin.
Eläinekologia käsittää eläinpainotteisen kala-, turkis-, riista- ja porotalouden lisäksi kaikki mahdolliset eläimet, mitä mieleen pälkähtää. Eläinekologian suuntautumisvaihtoehdossa tutkitaan näiden elukoiden riippuvuussuhteita ympäristöstään ja selvitetään niiden vaikutusta luonnontalouteen. Eläinekologiksi päätyy yleensä suuri osa ihmisistä, jotka ovat ennen yliopistoon tuloaan harrastaneet lintuja, pikkunisäkkäitä, perhosia tai jotain muuta liikkuvaa. Heitä kiinnostaa vaikkapa se, miksi linnut muuttavat talveksi etelään tai miksi harakka on paljon yleisempi lintu kuin merikotka. Tietenkään aikaisempi harrastus ei ole edellytys ekologiksi päätymiselle.
Huhujen mukaan eläinekologit ovat värikkäin porukka biologian laitoksella. Tukka silmillä, niska vääntyneenä kohti taivasta ja selkä kumarassa raskaan repun painosta he laahustavat pitkin laitosta. Pakollisina varusteina ovat kiikarit, kaukoputki, haavi, hiirenloukku, eetteripullo, preparointivälineet, pihdit, pinsetit jne. Pitkän tukan tai luonnonvärein värjätyn villapaidan omistaminen ei ole vaatimuksena elukkalaisille. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että eläinekologeilla on taipumus ruveta käyttämään niitä opiskelun kestäessä.
Tämä kuvaus sopii parhaiten maastokauteen, mutta muina aikoina EKOe tutustuu erilaisiin teorioihin ja malleihin, joita Suuret Tiedemiehet? ovat kehitelleet. Ei siis pidä pettyä, kun huomaa, ettei eläinekologia olekaan pelkästään karhun rapsuttelua ja lintujen tiiraamista, vaan malleja, joiden sopivuutta testataan luonnossa. Jos satut kuulumaan siihen porukkaan, joka kammoaa vieraskielistä kirjallisuutta, eläinekologia voi olla sinun valintasi.
Eläinekologeille on tarjolla paljon vapaaehtoisia ja pakollisiakin kursseja kasviekologiasta ja perinnöllisyystieteestä. Maantieteestä, geologiasta, tilastotieteen laitokselta ja humanistiselta puolelta kannattaa katsella mielenkiintoisia kursseja, joilla voi sopivasti täydentää opintojaan.
Eläinekologian sisällä voit suuntautua Oulussa joko vesipuolelle tai maaekologiaan. Vesiekologia on lähinnä virtaveden ekologiaa. Maanpinnalla voi suuntautua selkärangattomiin, nisäkkäisiin tai lintuihin. Lintuihin Oulussa panostetaan melko paljon. Täällä toimii aktiiviset tutkimusryhmät ainakin hömötiaisten ja kiljuhanhien parissa.
Valmistuttuaan töitä voi lähteä kyselemään vaikka RKTL:lta (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos), kalankasvattamoilta, turkis- ja porotalouden hallinnosta tai vesi- ja ympäristöpiireiltä. Ja ainahan voi kehitellä omaa bisnestä, vaikkapa perustaa oman tuholaistorjuntafirman.
Kuten biotieteilijät yleensä, myös kasvifysiologit ovat ns. labralinjalaisia eli pääsevät tekemään työtään mukavissa ja siisteissä sisätiloissa (käytännössä adjektiivit ovat kuitenkin melko suhteellisia...) monennäköiset ja -kokoiset vempaimet tulevat varmasti tutuiksi.
Kasvifysiologian tutkimuskohteina ovat kasvien ja sen säätelyyn liittyvät tapahtumat, tutkitaan mm. kasvien solutason tapahtumia, yhteyttämistä, itämistä, kukkimista ja hormonitoimintaa (jylläävät myös kasveilla). Kasvithan liittyvät elintärkeästi kaikkeen toimintaan maapallolla, joten kasvifysiologinen tutkimus on tärkeää.
Opintojen kulku on pääpiirteiltään samanlaista kuin muillakin fysiologeiksi aikovilla. Ensimmäinen vuosi menee yleisopintojen parissa. Orbitaalien kieppuva maailma ei välttämättä tempaise mukaansa, mutta kemia ja biokemia kuuluvat olennaisena osana fysiologiaan.
Toisena vuonna saadaan esimakua kasvifysiologiasta kasvien mikrolisäyksen ja kasvifysiologian kursseilla. Kasvifysiologian opintoja tulee lisää toisesta vuodesta eteenpäin. Perinnöllisyystieteen merkitys tulee korostumaan yhä biologiassa, joten kasvifysiologinkin on hyvä tutustua geenien maailmaan. Opiskelumahdollisuudet ulkomailla ovat lisääntyneet hyvin, ja jos mieli tekee, sinne kannattaa ehdottomasti lähteä.
Oulussa tutkitaan mm. kasvien lisäämistä solukkoviljelmissä, viljelyyn liittyviä ongelmia ja sekundaarimetaboliaan vaikuttavia tekijöitä. Myös geeninsiirtoja tehdään. Lisäksi tutkitaan lehtipuiden fysiologiaa. Oulusta valmistuneet kasvifysiologit ovat sijoittuneet hyvin työelämään. Heitä on mm. maatalouden- ja metsäntutkimuslaitoksissa, teollisuuden parissa, biotekniikan tutkimuslaitoksissa ja tietysti myös yliopiston palveluksessa.
Eläinfysiologia on tiede, joka tutkii eläinten elintoimintoja, hermostoa, hormoneja, aisteja sekä liikkeitä. Tutkittavaa ainakin siis riittää.
Kasvifysiologien tavoin eläinfysiologitkin joutuvat pakollisena lukemaan kemiaa ja biokemiaa. Toisen vuoden keväällä alkavat eläinfysiologeille mielenkiintoiset kurssit, esim. ontogenia ja histologia. Biokemian opinnot alkavat samaan aikaan, myös fysiikkaa joutuu lukemaan muutaman opintoviikon verran. Opiskelun aikana kursseja on porojen ekofysiologiasta ihmisgenetiikkaan. Tietysti puhdasta eläinfysiologiaakin on paljon. Varsinaisesti eläinfysiologit eroavat muista biologeista kolmannen vuoden syksyllä.
Muutaman vuoden kuluttua saatat siis vihdoinkin huomata, että suunnaton tiedonhalusi vetää sinua eläinfysiologian pariin. Vaikka kaverisi todennäköisesti vihjailevatkin, että olet vähintään piilosadisti ja eläinrääkkääjä, anna mennä. Eläinkokeita kyllä tehdään, mutta tarkan valvonnan alaisena ja jokaisen kokeen tarpeellisuus harkitaan huolellisesti ennaltakäsin.
Eläinfysiologian professorina on Matti Järvilehto. Hän keskittyy tutkimuksessaan hermofysiologiaan, näköaistin toiminnan selvittämiseen. Omalaatuinen ja varsin mukava apulaisprofessori Raimo Hissa ryhmineen tutkii eläinten lämmönsäätelyä ja sopeutumista kylmään. Lisäksi Oulun yliopistossa tutkitaan kanalintujen tarhaamisen ja siirtoistutusten kannattavuutta.
Kuten varmasti tiedätte, joka vuosi tänne Ouluun hyväksytään noin 45 uutta biologian opiskelijaa. Näitä Homo sapiens yksilöitä kutsutaan yleisesti nimellä fuksi tai biologian fuksi. Mutta jokainen sukupolvi ennen teitä on myöskin kantanut tuota nimitystä harteillaan. Vuosittain opiskelija-ainesta täytyy korvata uudella materiaalilla, koska entinen aines kuluu tai häviää. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele tapahtunutta. Missä ovat kaikki aikaisemmat fuksit nyt? Tyhmempi voisi väittää, että tietenkin niitä putkahtelee toisesta päästä ulos eli valmistuu, mutta siitä ei ole olemassa luotettavia asiantuntijahavaintoja, vain joitakin harhailevia huhuja. Pötypuhetta, sanon minä.
Fuksivuotta voisi hyvin verrata vaikkapa linnunpoikasten ensimmäiseen elinvuoteen, jonka aikana niistä kuolee nälkään, kylmyyteen ja petojen suihin suurin osa. Mutta siitä selviydyttyään niillä on jo hyvät mahdollisuudet säilyä hengissä sukukypsiksi ja lisääntyä. Mutta mikä oikein verottaa fuksikantaa niin rajusti, että ainoastaan säännöllinen tulomuutto riittää pitämään populaation hengissä?
Ensimmäinen suuri koettelemus fuksin elämäntaipaleella on fuksisuunnistus. Suuria määriä märkäkorvafukseja lasketaan vapaaksi luontoon ja ihmisten asuinalueille ilman opastusta tai pienryhmäohjaajan turvaa, pelkkä kartta apunaan rastien ja loppubileiden sijainnin määrittämiseksi ja kaiken lisäksi vieläpä juovuksissa ja pahasti. Monia fukseja ajautuu pois parvestaan ja eksyy heille täysin vieraaseen habitaattiin löytämättä enää koskaan takaisin lämpimään soluunsa Yliopistokadulla. Suurin osa eksyneistä sitten juoksee hätääntyneenä ja nälkäisenä kuorma-auton alle, tai vaihtoehtoisesti rankkuri korjaa veromerkittömiä fukseja parempaan talteen odottamaan uutta isäntää tai - jos kukaan ei huoli fuksia - nukutuspiikkiä. Onneksi viime vuosina tutorit ovat olleet sen verran valveutuneita, että muutamia eksyneitä lampaita on tuotu rankkurilta ja pieneläinkliniikalta takaisin sertikupin ääreen.
Se todellinen syy, miksi teidät on valittu opiskelemaan biologiaa, on puhtaasti tieteellinen ja taloudellinen. Te nimittäin olette uutta tutkimusmateriaalia. Ihan tosi! Joka vuosi morfologian harjoitustöihin tarvitaan useita esimerkkikappaleita selkärankaisten elimistöistä ja kas - arvatkaas ketkä makaavat pöydällä skalpelli sisuksissa! Fuksien lopettamiseen onneksi käytetään kohtuullisen inhimillistä menetelmää. Samaa menetelmää käyttävät perhosharrastajat nukuttaessaan keräilyn kohteensa eli lasipurkkia ja eetteriä. Myös tutkijat himoitsevat "uutta verta" erityisesti LD 50 -tutkimuksiinsa. Onpa myös fukseja nähty säteilytettävän ja syötettävän jopa geenimuunnellulla soijapavulla. Karmein kohtalo on kuitenkin vientiin menevillä fukseilla, jotka säilötään formaliiniin kuljetusta varten. Fuksi sullotaan elävänä viidenkymmenen litran lasipurkkiin ja purkki täytetään ääriään myöten formaliiniliuoksella, johon fuksi ei kuitenkaan heti tukehdu, vaan hengittelee nestettä silmät pyöreinä, kunnes liuoksen happitaso laskee alle kriittisen rajan eli 4mg/litra. Näistä säilykefukseista maksetaan ulkomailla huikeita summia, joten valtiontukien edelleen vähetessä, täytyy bukazoidit repiä kirjaimellisesti jonkun selkänahasta. Mutta tarkoitus pyhittää keinot. Tieteen nimissä on lupa tehdä melkein mitä tahansa.
Käytettyä fuksia ei kuitenkaan viedä lemmikkien hautuumaalle kompostoitumaan, vaan kestävän kehityksen nimissä fuksin jäännökset hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Luut erotellaan lihoista eläinmuseon suurissa keitinpadoissa, ja monet tutkijat jatkojalostavat mielellään fuksinjätteitä sivubisneksinä. Luista kootaan opetuskäyttöön meneviä luurankoja ja nikkaroidaan puutarhatuoleja. Fuksinrasvasta keitetään saippuaa ja valetaan kynttilöitä. Nahkasta saadaan vallan mahdottoman hyviä lampunvarjostimia. Ja liha taas... no tuota... arvinneeko muuta kertoa, kuin erään yliopiston ravintolan keittiö sijaitsee suunnitteluteknisistä syistä vain parinkymmenen metrin päässä eläinmuseon keittopadoista, mikä on yksi syy sille, että kannattaa harkita siirtymistä herbivoriaan. Suosittelen lämpimäisesti.
Jos fuksi on onnistunut välttelemään preparointisaksia ja tutkijoiden rautalankahäkkejä koko talven, on hänellä suuntautumisvaihtoehdosta riippuen mahdollisuus osallistua kesän kenttäkursseille. Ne hengissä säilyneet yksilöt viedään Hailuotoon ja Oulankaan opettelemaan lajintuntemusta ja ekologioita. Hailuodosta ei itikoita lukuunottamatta juuri löydy fuksien luonnollisia vihollisia, mutta Oulangan kansallispuiston karhut ovat oikeita herkkusuita, kun tulee puhe fuksinlihasta. Kenttäkurssilaisten saapuminen on nimittäin verrattavissa melkein lohen nousuun Alaskan lohijoissa; suuremmoiset syömingit ja tilaisuus täydentää rasvavarastoa tulevaa talvea varten. Metsissä harhailevat fuksit ovat kutevia lohiakin helpompia saaliita. Jopa sellaiset karhut, joille mustikkamätäs on liian vikkeläjalkainen ravinnonlähde, mässäilevät fukseilla sydämensä kyllyydestä. Onhan se tietysti vähän ikävää, koska arvokasta tutkimusmateriaalia menee parempiin suihin, mutta alueen karhut ovat jo adaptoituneet jokavuotiseen ruokajuhlaan, eivätkä ne ehkä tulisi toimeen ilman, joten syökööt karhut - niitähän riittää! Mutta kaikkein hauskinta tämä on syödyksi tulevan fuksin kannalta; pääseepähän todistamaan Ursus arctosin ruokailutottumuksia lähietäisyydeltä. Energia siirtyy trofiatasolta toiselle ravintoketjussa - mikset sinäkin!
Mutta eipä vaineskaan. Fuksivuosi tulee olemaan itse kullekin hauskaa aikaa. Olkaa tervetulleet vaan minunkin puolestani. Tapaamme varmasti vakipalstallani Lehdykän kansien välissä ainakin tämän toimituskauden ajan ja hyvällä tuurilla jopa todellisessa elämässä, mutta ehkä kuitenkin jollakin toisella nimellä...
Sandman
Asukkaat: 1.1.1998 heitä oli 113584, joten kaupunki on Suomen kuudenneksi suurin. Alkuasukkaiden puhuma kieli on mielenkiintoinen mutta ymmärretävissä. Haittapuolena Oulussa asumisessa on se, että jokainen tuttu alkaa sen jälkeen kuoliaaksinaurattaa kysymällä, että "Ookko nää Oulusta?" tai "Pelekääkkö nää polliisia?" Just hilarious!
Strategisia mittoja: Maata: 313,5 km²; vettä: 69,2 km²; tiestöä: 897 km; vesijohtoja: 563 km; puistoja: 295 ha.
Yliopisto: Noin 12000 opiskelijaa. Luonnontieteellinen, teknillinen, lääketieteellinen, humanistinen, kasvatustieteiden ja tuleva taloustieteellinen tiedekunta. "Oulun yliopisto on maamme 16 tiedekorkeakoulun ja 4 taidekorkeakoulun joukossa toiseksi suurin, mikäli suuruutta mitataan uusien opiskelijoiden, perustutkinnon suorittaneiden, opetushenkilökunnan ja muun henkilöstön tai budjettirahoituksen määrällä." Tahdotkos sitä tuon selkeämmin sanoa. Sijaitsee arkkitehtejä ja lääkistä lukuunottamatta Linnanmaalla 6 km keskustasta pohjoiseen.
Rotuaari: Kävelykatu keskustassa. Tapahtumia ympäri vuoden, kuten Valkosipuliyö, lumiveistoskilpailuja, Weindorf, kirppareita, näyttelyitä, markkinoita ym. Oulua voisi kai kutsua kivenpyörittäjän kyläksi Rotuaarin pyörivän pallon takia. Käytännöllinen myös tapaamispaikkana.
Liikenne: Paikallinen bussiyhtiö Koskilinjat perii matkasta kuin matkasta opiskelijaystävälliset 11 markkaa, iltaisin (klo 23 jälkeen) vieläpä tuplasti. Saatavilla hieman edullisempia sarjalippuja ja kuukausikortteja eli ns. älykortteja (teknologia jyrää). Linnanmaalle pääsee keskustasta busseilla 4, 6, 7, 19 ja 23. Pyörätiet ovat Oulussa erinomaiset, joten pyörä kannattaa ottaa heti mukaan. Pyöräteitä pidetään talvisinkin kunnossa, joten sisukkaimmille yksilöille myös talvipyöräily on mahdollista. Arktiset pakkaslukemat + merellinen tuuli tekevät siitä luonnetta kasvattavan kokemuksen. Yöllä kannattaa käyttää taksia, jos on edes muutama kaveri mukana.
Ravintolat: Niitä riittää jokaiseen makuun. Teknohelvettejä/teinidiskoja ovat mm. Reidar, Mona Lisa, Nattklubi ja Hot Night Bar. Livemuzakista ja juurevammasta musiikillisesta valikoimasta vastaavat mm. 45 Special, Foxia, WPK ja Wäinö. Pub -henkisiä ympäristöjä ovat mm. Never Grow Old, Sokerijussi, Oluthuone Leskinen ja Oulun Panimo. Pitää kai tämäkin vielä mainita: Kaijonharjussa sijaitseva Bar Caio on monen siellä vaikuttavan henkilön valinta opiskelijaystävällisten hintojen vuoksi.
Syötävää: Tutkimukset sen osoittavat: Oulu on pizzan pääkaupunki. Käsittämätön määrä pizzerioita, joiden taso tosin vaihtelee 17 markan rieskasta laatupizzaan. Myös syö-niin-paljon-kuin-jaksat-ja-voi-sen-jälkeen-pahoin -pizzeria löytyy. Kebab-paikkoja on muutamia, hamburgilaisia saa halutessaan Hesburgerista, Carrolsista ja McDonald'sista. Grillejäkin on.
Elokuvia: Formiassa 5 salia, Riossa 1 ja Starissa 2. Kahdessa edellämainitussa pyörii ne tavanomaiset hittielokuvat, Tuirassa sijaitsevassa Starissa muitakin kuin iänikuisia jenkkitoimintaleffoja. Nuoriso- ja kulttuurikeskuksella (NUKU) ja kaupunginkirjastolla pyörii myös elokuvia.
Kulttuuri: Teatteri ja pääkirjasto vierekkäin Kauppatorin rannalla. Kilta järjestää teatterireissuja tarpeen tullen, jolloin lipusta saa alennusta. Huhut kertovat, että korkeakulttuuriakin harrastetaan jossain päin kaupunkia. NUKUlla myös näyttelyitä, Madetojan salissa konsertteja ja tiedettä pikkuihmisille tiedekeskus Tietomaassa.
Urheilu: Raksilassa ja Raatissa uimahallit, edellinen varsinkin iso ja tilava kompleksi. Jäähalli ja pesäpallostadion ovat myös Raksilassa. Linnanmaalla on iso liikuntahalli, jossa voi pelata mm. sulkapalloa (killalla vuoroja) ja pöytätennistä, nostella puntteja tai harrastaa aerobicia. Killalla on oma sähly- ja lentopallovuoro normaalikoululla yliopiston vieressä. Yliopisto järjestää kaikenlaisia liikunnallisia kursseja, kuten itsepuolustus- ja tanssikursseja, joista lisää yliopiston liikuntalehtisessä.
Ostokset: Megalomarketteja kolme rinnakkain Raksilassa, jotka mainostavat halvoilla hinnoillaan. Keskustassa pari isompaa ruokamarkettia. Limingantulissa varmaankin Suomen suurin Prisma. Pitkien etäisyyksien takia joutuu useimmiten tyytymään hiki ja herkku -tyyppiseen lähivalintaan, josta jauhelihakin kävelee käskystä kotiin. Toppilan Halpahalli on mielenkiintoinen kauppa, josta ei saa alkomahoolia ja tupukkia.
Lehdet: Hesarin ja Kalevan opiskelijatilaukset noin 65 mk / kk. Jokaiseen kotiin kannetaan jättimäisen mainoskasan ohella Oulu-lehti, Suomenmaa ja Oulun Sanomat. Näistä on hyötyä vain television ohjelmatarjonnan selviämisen verran. Yliopiston kirjastossa voi lukea myös kotipaikkakuntansa sanomat. Postiluukusta tupsahtaa usein hilpeä Rauhan Tervehdys.
Erikoisuudet: Teatteri rakennettu mereen, satama kaivettu kuivalle maalle, yliopisto suo-alueella. Keskustan puistoa kutsutaan Letkun puistoksi (liittyy kuulemma jotenkin palokuntaan). 45 Specialissa (a.k.a. numerobaari) maksetaan narikka vasta lähtiessä. Nattklubi Suomen ensimmäinen ravintola, jossa metallinpaljastimet ovella. (Ai että kannattaako mennä? Enpä usko.) Keskustassa lähes ainoastaan yksisuuntaisia katuja. Ei metroa.
Kulttuuri: Teatteri ja pääkirjasto vierekkäin Kauppatorin rannalla. Kilta järjestää teatterireissuja tarpeen tullen, jolloin lipusta saa alennusta. Huhut kertovat, että korkeakulttuuriakin harrastetaan jossain päin kaupunkia. NUKUlla myös näyttelyitä, Madetojan salissa konsertteja ja tiedettä pikkuihmisille tiedekeskus Tietomaassa.Urheilu: Raksilassa ja Raatissa uimahallit, edellinen varsinkin iso ja tilava kompleksi. Jäähalli ja pesäpallostadion ovat myös Raksilassa. Linnanmaalla on iso liikuntahalli, jossa voi pelata mm. sulkapalloa (killalla vuoroja) ja pöytätennistä, nostella puntteja tai harrastaa aerobicia. Killalla on oma sähly- ja lentopallovuoro normaalikoululla yliopiston vieressä. Yliopisto järjestää kaikenlaisia liikunnallisia kursseja, kuten itsepuolustus- ja tanssikursseja, joista lisää yliopiston liikuntalehtisessä.
Ostokset: Megalomarketteja kolme rinnakkain Raksilassa, jotka mainostavat halvoilla hinnoillaan. Keskustassa pari isompaa ruokamarkettia. Limingantulissa varmaankin Suomen suurin Prisma. Pitkien etäisyyksien takia joutuu useimmiten tyytymään hiki ja herkku -tyyppiseen lähivalintaan, josta jauhelihakin kävelee käskystä kotiin. Toppilan Halpahalli on mielenkiintoinen kauppa, josta ei saa alkomahoolia ja tupukkia.
Lehdet: Hesarin ja Kalevan opiskelijatilaukset noin 65 mk / kk. Jokaiseen kotiin kannetaan jättimäisen mainoskasan ohella Oulu-lehti, Suomenmaa ja Oulun Sanomat. Näistä on hyötyä vain television ohjelmatarjonnan selviämisen verran. Yliopiston kirjastossa voi lukea myös kotipaikkakuntansa sanomat. Postiluukusta tupsahtaa usein hilpeä Rauhan Tervehdys.
Erikoisuudet: Teatteri rakennettu mereen, satama kaivettu kuivalle maalle, yliopisto suo-alueella. Keskustan puistoa kutsutaan Letkun puistoksi (liittyy kuulemma jotenkin palokuntaan). 45 Specialissa (a.k.a. numerobaari) maksetaan narikka vasta lähtiessä. Nattklubi Suomen ensimmäinen ravintola, jossa metallinpaljastimet ovella. (Ai että kannattaako mennä? Enpä usko.) Keskustassa lähes ainoastaan yksisuuntaisia katuja. Ei metroa.