Etusivu » Arkisto » Lehdykkä » Lehdykkä 1/99

Lehdykkä 1/99

Pääkirjoitus
Hallitus 1999
Meidän kaikkien päivä
Unihiekkaa

Uuden päätoimittajan pelinavaus

Päivää. Me emme olekaan vielä tavanneet. Saanen esitellä itseni: Antti Oinas, Lehdykän uusi päätoimittaja. Hauska tutustua. Toivottavasti tulevaisuus tuo yhteiselle taipaleellemme vain hyviä hetkiä. Sitä näet tulee kestämään ainakin yhden vuoden verran.

Hyvä. Nyt kun muodollisuudet ovat pois häiritsemästä, voin hieman valoittaa tätä polun pätkää. Minut tosiaankin valittiin killan hallituksen tiedotusvastaavaksi. Tiedotusvastaavan tehtäviin luonnollisesti kuuluu killan järjestämien aktiviteettien, kuten kekkereiden ja retkien, tiettäväksi tekeminen opiskelijoiden keskuudessa. Toinen, jonkin verran vaativampi ja aikaavievämpi tehtävä, on Lehdykän toimittaminen.

Fuksin toimiminen päätoimittajana on kaksiteräinen miekka; uusi kasvo voi tuoda uusia ajatuksia mutta ensimmäisen vuoden opiskelija on autuaan tietämätön isosta kasasta asioita, joita vanhemmat pitävät itsestäänselvyyksinä ja näinollen eivät katso asiakseen kertoa. Kun ei tiedä mitä kysyä, on hankala ottaa asioista selvää. Onneksi vanha totuus pitää kuitenkin paikkansa; mitä pidempään elät, sitä enemmän tiedät.

Lehdykän tekeminen on minulle yhden lapsuudenaikaisen toiveen täyttymys; vihdoinkin olen päässyt tekemään +/- oikeaa lehteä. Nappulana sitä nyhersi kasaan jos jonkinlaisia tekeleitä. Oli askartelulehtiä ja "sanomalehtiä". Lukijakunta oli kuitenkin rajoittunut vanhempiin ja mummoihin - mitä nyt muutama naapuri sai irtonumeron. Kaiken sen jälkeen tällainen vakanssi on vallan hieno asia. Harvoin sitä saa mahdollisuuden jatkaa leikkejä vielä näin vanhana (jos tietokoneella pelaamista ei lasketa).

Tarkoituksena on tuottaa mielenkiintoista, hämmästyttävää ja hauskaa lukemista biologian opiskelijoille. Elikkä joskus sisältö on asiallista, joskus taas vähemmän. Ei sitä aina jaksa skarpata - joskus täytyy vaihtaa vapaalle. Sinun täytyy muistaa, että tämä on vapaaehtoistyötä, kuten muutkin hallituksen virat. Kun palkkio ei tule rahana, se täytyy ottaa jonain muuna. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus on ihan pakko käyttää päätoimittajan valtuuksia Lehdykkää tehdessä. Ne jutut, jotka katson julkaisemisen arvoiseksi, julkaistaan. Siinä mielessä tämä on oikea lehti, jota toimitetaan, eikä vain kaiken sokeasti julkaiseva monistenippu.

Tähän numeroon tuli kohtuullisen paljon kuvitusta ihan huomaamatta. Minusta ihmiset kuitenkin pitävät töllistelystä, joten hyvä niin. Tähän loppuun voisin esittää pienen toivomuksen: kommentoikaa, ihmiset. En minä mikään despootti ole, vaikka sellaisenkin kuvan voi saada. Jos haluat jotain enemmän tai vähemmän, kerro toiveesi minulle. Katsotaan mitä asialle voidaan tehdä.

Siinäpä se, noin pääpiirteittäin. Suuret kiitokset ihmisille, jotka toivat juttunsa julkaistavaksi. Jatkakaa samaa rataa. Näkemiin ensi kertaan asti.

Antti Oinas

sivun alkuun

Hallitus 1999

Eli kuka määrää kaapin paikan ja pinnoitteen

Hallitus on kuollut! Eläköön uusi hallitus! Ilotulitteiden välkkeessä ja shampanjan virratessa Mutanttifisu luo vanhan nahkansa ja uhraamatta katsettakaan menneen suuntaan uiskentelee ihailemaan uutta epidermiään. Kylläpä se kiilteleekin.

Uutuudenkiiltävä hallitus palaa halusta esittäytyä teille, rakkaat kiltalaiset. Mikäpä minä olen sen tahtoa uhmaamaan, joten mikki kauniiseen kouraan ja faktaa keräämään.

Perustietojen utelun lisäksi haastattelussa oli kiperämpi kohta; kerro itsestäsi. Näennäisen yksinkertaisen kysymyksenasettelun tavoitteena oli saavuttaa mahdollisimman suuri diversiteetti vastausten laadussa. Tuloksia tarkastellessa voidaan hymyillen todeta: tavoitteet saavutettiin.

Pidemmittä puheitta - Ladies and Gentlemen, The Hallitus:

PUHEENJOHTAJA

Tytti Viinikka
"Olen puheenjohtajanne. Pidän paljon koka-kolasta, sarjakuvista, purjehtimisesta, avaruudesta, keltaisesta, taloista, puista, lahjoista, epäsymmetriasta, seedee-levyistä, pleisteissönistä sekä kesästä. En pidä karkeista, rusinoista, vatsakivusta enkä marsipaanista."

VARAPJ

Sonja Ehrukainen
"Sonja Ehrukainen on nimeni. Olen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija ja suuntautumisvaihtoehdosta ei vielä ole selkeää, älkää vaivatko itseänne sillä. Ikää mulla on 20 vuotta, kohta jo 21 (ooh!). Olen kotoisin Lahdesta, joka on kuulemma tosi paha ja vaarallinen kaupunki. No jos näin on, ei tämä kuitenkaan päde minuun eli olen kiltti ja ystävällinen ihminen. Ensivaikutelma voi olla joskus tyly, mutta kun mua vähän rapsuttaa, niin kyllä voi hymykin irrota. Ajoittain ja tilanteen mukaan olen jopa hiljainen, mutta silloin tällöin tulee puhuttua toistenkin edestä. Kengän numero on siro 40-41 ja yo-lakin koko tais olla 58."

SIHTEERI

Hanna Suutari
Hanna on ihan kiva, yleensä. Ei pidä raaoista banaaneista, joten eipä kannata mennä tarjoamaan sellaisia. Itsekin kovin brutaali punapää voipi kimmastua ja tarjota sitä samaista banaania ohimollesi - sinulta kysymättä.

RAHASTONHOITAJA

Maria Järvi-Laturi
Syntymävuosi-76. Tuleva seikkailuhenkinen extreme-eläinekologi. Harrastuksena (hallituksen keskuudessa suosittu) käytävillä laahustaminen & yleinen mukavuudenhalu. Terrierin omistajana kehittynyt pitkäjänteisyys hoidella kaikenlaisia epämääräisiä tehtäviä ja parinkymmenen säästöpossun ja monopolipelin omistajana kuin syntynyt pyörittelemään killan pennosia.

ULKOASIAINVASTAAVA

Lotta Alaranta
Näyttää poikien mielestä ruotsalaiselta aerobicohjaajalta. On ottanut asiakseen kahvilamaisterin tutkinnon suorittamisen FM:n ohella. Kärsii Oulun diskohilepaikkojen suuresta määrästä ja kaipaa Turun hämyisiä kapakoita. Sauna lämpimänä kaikille mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

LIIKUNTAVASTAAVA

Hannaleena Aarnio Hannaleena the Sporttitäti liikuttaa kaikkia kiltalaisia - halusivatpa ryökäleet sitä eli ei.

TIEDOTUSVASTAAVA

Antti Oinas
"Say no more!" Mies paikallaan. Ajatusten Aurajoki ja Tiedon Tonava. Ei koskaan väärässä ja lähes aina oikeassa (jos ei oikeassa, kiistää olevansa väärässäkään). Ryhtyvä, kykenevä, aikaansaapa ja mutkaton. Oulun Göbbels ja nero. Lehdykän Päätoimittaja. Toimitti muuten teille tämän lehden ja artikkelin. Kirjoitin vieläpä tämänkin.

OPINTOASIAINVASTAAVA

Annika Siitonen
"Olen 21 v. ja kotoisin Nurmeksesta (kaiva karttakirja suosiolla esiin). Hiljaisuus ja huomaamattomuus ovat minulle vieraita käsitteitä. Yleensä tottelen nimiä Annika ja Iita. Se miksi e-mail osoitteeni on hsiitone@... on pitkä ja tylsä tarina. Suurimmat salaisuuteni ovat:
1. karkkiaddiktio, teen melkein mitä tahansa suklaasta tai muusta makeast. 2. hiusteni oikea väri. 3. se miksi piirtelen käsiini mustekynällä. 4. se, että luen kemiaa sivuaineena, vain saadakseni treffit kemistipojan kanssa. (Tällä hetkellä suunnitelmani ei ole vielä onnistunut). 5. se, että luomeni on aika jännässä paikassa."

EMÄNTÄ

Sanna Virta
"Etta tietaisitte keta syyttaa suolaisesta pullasta tai vaikka litteastä pannarista :) ! Jos ma kertosin tassa kaikki likaset ja kieroutuneet yksityiskohdat niin tästä tulis varmaan paljon mielenkiintosempaa luettavaa, mutta niita saatte kysella joltakulta muulta. Tassa tulee nimittain vain tylsia ja mitaansanomattomia paivanvalon kestavia faktoja... Nimeni on Sanna ja toimin taman vuoden killan emantana, keittelen kahvia (tahan mennessa poydallekeitto% on noin 100), leivon ja vasaan milloin mitakin mussutettavaa Helin avustuksella ja vaihtelevalla menestyksella. Koittakaa kestaa, harjoitus tekee mestarin! Hmmm, oon ensimmaisen vuosikurssin opiskelija joka ehtii opiskelun (mitas se taas olikaan?) ja tavallisen elaman lisaksi saheltaa uskomattoman paljon, olkoonkin etta aikaansaannokset on liian usein kyseenalasia. Paa-asiahan on kuitenkin etta saa edes jotain aikaan...Sitten isona musta tulee kai ekologi, elukka sellanen. En tieda, mut ainakin luulen niin. Siviilissa mut loytaa ehka parhaiten varkkaamasta kahden enemman tai vahemman kurissa olevan noutavan koiran kanssa, joiden kanssa asustelen Linnanmaalla. Ja jossain valissa ehdin aina sillon tallon aerobiccaamaankin. Mitas muuta...Sir Elwoodin Hiljaset Värit on hyva bandi enka ma osaa kayttaa Ä:ta ja Ö:ta tietokoneella kirjottaessani. Siina kai se sit suunnilleen olikin...Iloista elamaa, se on kai ehka jopa joskus suunnilleen ainakin tai edes melkein mukavaa."

ISÄNTÄ

Mikko Peltola
21. kevättään ahkeroiva pojankoltiainen. Paikallisia karjuja. Melkein, Kempeleestä siis. Hallituksessa Jessen ylipuhumana, mutta ylpeänä vastuunsa kantaen. Tuleva elukkaeko, lintumieheksikin tituleerattu. Omaa kaiken "muun" ohessa myös harrastuksia. Pitää juuri sinusta. (muista maalisvaalit - korota ääntäsi!)

APUEMÄNTÄ

Heli Honkala
"Olen Honkalan Heli, 20 vee, ja hoitelen siis tämän vuoden ajan tällasta pullanpyörittäjän virkaa yhessä Sannan (siis itte emännän) kans. Hommaan jouduin Sannan houkuttelemana, ja tähän asti on ollu tosi kivaa! Mitä nyt pikku sähläystä on alussa ollut, varsinkin kahvinkeiton suhteen (inside-tietoa)... Oon kotosin ihan tästä Oulun naapurista ja opiskelut alotin viime syksynä.Isona minusta taitaa tulla sellanen geneetikko, mutta aika näyttää toteutuuko haave vai ei. Pakollisena osana esittelyyn kuuluu tietty vapaa-ajan vietto,joten: Suurin osa luppoajasta kuluu (kuin siivillä) poikakaverin ja muidenkin kamujen kanssa, mutta aikaa jää myös itseni rääkkäämiseen aerobicissa. Sitte sillon tällön mä innostun tekeen outoja kasvienidätyskokeita, viimeksi herneillä... (Liekö mulla ollu sillon Mendel mielessä?) Mitäpä vielä? Ei mitään. Muuta kuin että elämä hymyilee ja koiranpennut on kivoja."

APUISÄNTÄ

Kari Kesti
"Ei, en ole sarjamurhaaja, enkä myöskään alikersantti, vaikka kuvani ilmeestä voisi moisia johtopäätöksiä vetää. Päinvastoin, olen pitkätukkasivarihippi ja tällä hetkellä statukseni on ensimmäisen vuosikurssin biologian opintoja suorittava alkoholistin alku. Kotoisin olen jostain päin itäistä Suomea, minkä voi itsekukin korvillaan aistia solkkaamastani loisteliaasta murteesta. Tässä vastuullisessa ja palkitsevassa asemassani tulen toimimaan Machiavellin opit korvantakana, Maon Punainen kirja hampaanvälissä ja Mein Kampf siellä, minne auringonvalo ei koskaan paista. Tämä virka tulee toimimaan kompastuskiv... siis ponnahduslautana tulevalle nousujohteiselle poliittiselle uralleni, sillä vanha Yliopistokadun sanontahan kuuluu: Tänään ainejärjestön hallitus - huomenna maailma! Tulen jatkamaan edeltäjieni poliittista linjaa hallituskaudellani, eikä suuria linjamuutoksia tule tapahtumaan, lukuunottamatta tietysti wappusiman etanoliprosentin radikaalia nostamista, jotta vanhemmillakin olisi Vinpassa hauskempaa! ...just kidding."

1. SALKUTON JÄSEN / KOPIOKONEVASTAAVA

Jani Kelloniemi
"Ja seuraavaksi kuulemme mitä poika numero 7 kertoo itsestään: 'Olen noin 175 pitkä, painan siinä 64 ja horoskoopissa olen kaksonen. Lempivärini on turkoosi, ja harrastuksina löytyy savipiiriä ja muita terveellisiä kivoja juttuja. Jos saisin kaksi toivomusta, niin toivoisin kyllä maailmanrauhaa ja sitä että kaikki ihmiset olisivat aina ystävällisiä toisilleen ja itselleen. Kiitos ja naminami.' Jos on jotain sanottavaa tai kysyttävää siitä rakkineesta (gopiokone) niin ottakaa ihmeessä hiasta kiinni, minut löytää toimettomana maleksimasta jostain napsutteluluokan tai kahvilan tienoilta."

2. SALKUTON JÄSEN / OLuT -VASTAAVA

Marian Sarala
Mostly harmless.

Hallitus kiittää ja kumartaa. Nyt sinäkin tiedät kenen puoleen kääntyä kaapin sijoitukseen ja pinnoitukseen liittyvien ongelmien kanssa. Eikä siinä kaikki: jos tilaat oman hallituksen jäsenen kotiisi nyt, saat veloituksetta vallan verrattoman kasan ihailua aikalaisiltasi ja mahdollisuuden vaikuttaa killan toimintaan. Mainio kemujekku!

Mahdollista hyvitystä varten säilytä tilaamasi jäsenen pakkausmateriaali ja kuitti. Pakkauksessa ei paristoja.

Kiitos.

Antti Oinas

sivun alkuun

Meidän kaikkien päivä

Reportaasi biologipäivistä

Biologien tapaaminen eli biologipäivät keräävät vuosittain yhteen biologian opiskelijoita Helsingistä, Turusta, Joensuusta, Jyväskylästä ja Kuopiosta. Joskus joukkoon eksyy yksi tai kaksi oululaistakin. Syksyllä 1995 tapaaminen järjestettiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Lammilla, jossa teemana oli biodiversiteetti. Keväällä 1997 Turussa aiheena oli biologin moderni toimenkuva ja viime keväänä Joensuun yliopiston tutkimusasemalla Mekrijärvellä biologi työelämässä. Järjestäjinä olivat vastaavasti Helsingin Symbioosi, Turun Synapsi ja Joensuun Mikrovillus. Jo viime vuonna biologipäivät oli tarkoitus järjestää Oulussa, mutta joensuulaiset halusivat järjestää tilaisuuden vuosijuhliensa takia. Viime biologitapaamisen lopuksi sovittiin, että tänä vuonna on vihdoin Oulun vuoro.

Perinteisesti (lue: ainakin kahtena viime vuonna) tapaaminen on järjestetty viikonloppuna. Perjantaina vieraat ovat saapuneet ja ohjelmassa on ollut lähinnä tutustumista paikkaan ja toisiin biologeihin sekä tavallista suomalaista illanviettoa. Lauantaiaamuna on alkanut virallinen ohjelma teemaan liittyvillä luennoilla ja/tai esitelmillä ja/tai esityksillä. Luennot ovat vieneet vain osan lauantaista, sillä ilta on ollut varattu taas viettämiseen. Sunnuntaina on ollut lyhyt virallinen ohjelma aamulla ja iltapäivällä ihmiset ovat suunnistaneet takaisin kotikaupunkeihinsa. Viime vuonna tavallisten luentojen/esitelmien lisäksi kiinnostuneet jaettiin pieniin ryhmiin, jotka valitsivat aiheen ja tekivät siitä jonkinlaisen yhteenvedon seuraavaksi päiväksi. Vapaa-ajan ohjelmaan kuului mm. pienimuotoinen suunnistus sekä biologikyykän SM-kisat.

Meidän oululaisten osanotto biologipäivillä on ollut masentavan huono. Syksyllä 1995 Lammin tutkimusasemalla Oulua edusti yksi biologi, keväällä 1997 Turussa meitä oli noin viisi ja viime keväänä Mekrijärvellä neljä. Vertailun vuoksi: Mekrijärvellä oli täysi bussillinen helsinkiläisiä, ehkä 40 joensuulaista, parikymmentä jyväskyläläistä ja noin 10 turkulaista. Koska joensuulaisille ei riittänyt majoitustilaa mökeissä, he yöpyivät urhoollisesti puolijoukkueteltassa 25 asteen pakkasessa.

Jyväskylän junaturma kosketti myös viimevuotisia biologipäiviä: turkulaiset olivat matkalla Joensuuhun juuri kyseisellä junalla. Lisäksi jyväskyläläisten oli tarkoitus nousta samaan junaan. Turkulaiset olivat kuitenkin onnekseen olleet viimeisissä vaunuissa, jotka pysyivät onnettomuudessa raiteilla, joten kukaan ei loukkaantunut pieniä henkisiä kolhuja lukuunottamatta. Ymmärrettävästi tunnelmat olivat kuitenkin perjantai-illalla hieman normaalia vaisummat. Tänä vuonna biologipäivät järjestetään Hailuodon tutkimusasemalla 16.-18.4. Teemana on ainakin alustavasti etiikka biologian tutkimuksessa ja opetuksessa. Luennoitsijoita/esitelmöijiä tai tarkempia aikatauluja ei ole vielä päätetty, mutta alkukevään mittaan tietoa ilmestyy varmastikin ilmoitustaululle.

Mikko Taipale

sivun alkuun

Unihiekkaa

Y-kromosomi - vakavan perinnöllisen sairauden aiheuttaja?

Tämä sairaus johtaa alkunsa jo ihmisen evoluution alkuhämäristä, jolloin luultavasti nisäkkäiden esi-isille kehittyi omituinen sukupuolen määräytymismekanismi. Nykyään ihmiskunta on valitettavasti riippuvainen näistä sairaista yksilöistä, joten parannusta ei ainakaan lähiaikoina ole näköpiirissä. Sairaus ilmenee mm. hermostollisina surkastumina, joista aiheutuvat mm. ajatusmaailman lähes täydellinen lineaarisuus, epäsosiaalinen käyttäytyminen, alttius sairastua autismiin ja matala itsetunto. Ai niin, tähän sairauteen sairastuneita kutsutaan yleisesti nimellä "mies".

Sairauden ensioireet alkavat jo sikiöasteella, kun yksilölle kehittyy testikkelit, mutta vasta saavutettuaan sukukypsyyden, ovat miesten henkiset oireet tarpeeksi selvät tarkastelulle... Sukukypsyyden saavutettuaan nimittäin miesten käytös muuttuu radikaalisti: Ne esiintyvät yleensä alfa-uroksen johtamissa parvissa, ringin muotoisissa sellaisissa syljeskelemässä toistensa jalkoihin ja kommunikoimassa jopa useiden kymmenten sanojen sanavarastoillaan! Näiden yksilöiden sanavarastot ovat vielä siitä erityisen hauskoja, että suurimman osan niistä muodostavat erilaiset nimitykset miesten ja erityisesti naisten sukupuolielimille. Tämän ikäisillä miehillä on siis ryhmässään tarkka hierarkia, nokkimisjärjestys, joka määräytyy eräänlaisten voimankoitosten, kuten penkkipunnerruksen perusteella. Kaikkein helpoiten arvoasteikossa nouseminen onnistuu kuitenkin vanhalla kunnon perseennuolentametodilla, jonka nämä yksilöt huomaavat hyödylliseksi myös myöhemmin työelämässä. Myöhemmällä iällä miesten kiinnostus keskittyy lähinnä rahan ja vallan tavoitteluun ja sitä kautta potentiaalisten lisääntymiskumppaneiden etsintään.

Miehiset harrastukset ovat taas lähinnä fyysisen paremmuuden todistelua ja homoseksuaalisia riittejä pukuhuoneessa ottelun jälkeen. Kuitenkin aivan erityismaininnan ansaitsevat harrastuksista metsästys ja kalastus, jotka ovat tarkemmin katsottuna vähintäänkin outoja. Näissä harrastuksissa mies voi purkaa primitiivisiä tappajanvaistojaan viattomiin pikku luontokappaleisiin. Tässä tapauksessa miehen voi helposti rinnastaa kesytettyihin koti- ja lemmikkieläimiin , joiden tappajanvaistoja ei pitkälliselläkään jalostuksella ole kyetty poistamaan. Jos mieheltä itseltään kysyy metsästyksestä, niin he höpisevät jotain kummia "ekolokisesta palanssista" ja urheilusta, mutta sorsat ja jänikset ovat tästä toista mieltä. Toisaalta metsästykseen liittyy vahvasti ase ja sitä kautta fallossymboliikka, mistä olisikin helppo siirtyä vatvomaan miesten iänikuisia peniksenjatkeita, maskuliinisuuden korostamista ja homofobiaa, mutta niiden käsittelemiseen ei yksi lehti riittäisi.

Miehet ovat oikeuttaneet olemassaolonsa tähän asti kahdella asialla: kyvyllään siittää jälkikasvua ja lihasvoimallaan. Mutta nykyään, kulttuurievoluution edistyttyä ihmiskunnalla on käytössään lihasvoiman korvaavia laitteita, työkoneita ja robotteja, joten miehelle jää ainoastaan yksi tehtävä... Jos lääketiede ja geenitekniikka eivät keksi parannusta tähän sairauteen, niin evoluutio varmasti keksii. Minkälaiselta mies näyttääkään parinsadantuhannen vuoden päästä? Kurkataanpa kristallipalloon...

Kaiken turhan karsiuduttua miehen ruumiista jäljelle jää vain yksi elin, nimittäin penis. Nämä miehen tulevat olomuodot sisältävät luultavasti jonkinlaisen liikuntalihaksen, jolla ne voivat loikkia paikasta toiseen ja ehkäpä myös alkeelliset aistinelimet, joilla ne tunnistavat kohteensa. Ruokaa ne eivät tarvitse, koska niiden "ruskuais"pussit sisältävät kylliksi vararavintoa niiden lyhyeksi elinajaksi. Myöskin aivojen ja hermoston kehittyminen on tarpeetonta, koska miehethän nykyäänkin ajattelevat pelkästään sukupuolielimillään. Jätettäköön kertomatta, mistä nämä pomppivat penikset tulevat, ja minne ne menevät, mutta minulla on visio niiden käyttäytymisestä ja parveilusta... Ensimmäisenä tulevat mieleen sopulivuodet ja merikilpikonnien kujanjuoksu kuoriutumisen jälkeen fregattilintujen jalkojen välistä kohti merta ja turvaa. Ehkä pomppivien penistenkin parveilusta voisi tulla kansannähtävyys ja tutkijoiden uusi ihmettelyn aihe. Ja jos tämä miehen tuleva olomuoto ei jostain syystä saavuttaisikaan päämääräänsä vaelluksellaan, niin se luultavasti osoittautuisi oivaksi proteiinin lähteeksi kulkukoirille ja varislinnuille.

Sanotaan, että mies on luotu Jumalan omaksi kuvaksi. Niinpä. Jos Jumala onkin olemassa, niin eipä häneltä huumorintajua puuttune. Vai olisikohan kyseessä kenties itseironia?

Sand"man"

sivun alkuun