Opiskelu

Oulussa biologian koulutusohjelmassa opiskelevalla on valittavanaan useita pääainevaihtoehtoja: ekologinen kasvitiede, ekologinen eläintiede, fysiologinen kasvitiede ja perinnöllisyystiede. Lisäksi on mahdollista valita aineenopettajan suuntautumisvaihtoehto, jolloin voi pääaineekseen valita minkä tahansa edellä mainituista. Suuntautumisvaihtoehdon voi valita vapaasti lukuun ottamatta aineenopettajan suuntautumisvaihtoehtoa, johon järjestetään erillinen soveltuvuuskoe. Kuitenkin suuntautumisvalintojen tekeminen on ajankohtaista varsinaisesti vasta toisena opiskeluvuotena, sillä ensimmäisen vuoden opinnot koostuvat yhteisistä, kaikille suuntautumisvaihtoehdoille pakollisista perusopinnoista.

Käytännössä ensimmäisen vuoden opiskelu on paljolti kemian kursseja, peruslajintuntemusta sekä kasveista että eläimistä ja peruskursseja ekologiasta, genetiikasta, solubiologiasta ja kasvimorfologiasta. Moniin kursseihin kuuluu sekä luento- että harjoitusosuudet, joten tietämystään pääsee syventämään myös käytännön tasolla.

Jo ensimmäisenä kesänä on tulevilla ekologeilla mahdollisuus osallistua monipuoliseen kenttäkurssiopetukseen: maaeläimistön, vesieläimistön sekä kasvitieteen kenttäkursseilla perehdytään monipuolisesti kunkin osa-alueen ekologiaan ja tutkimusmenetelmiin, lajintuntemusta unohtamatta. Seuraavina kesinä on mahdollisuus syventää tuntemustaan mm. suokurssilla, tunturikurssilla ja mahdollisesti muilla erikoiskursseilla. © Riika PoutanenMonipuoliset ja laajat kenttäkurssit ovatkin varmasti monien mielestä biologian opiskelun parasta antia. Toisaalta myös monien kurssien laboratorioharjoitusosuudet on havaittu hyviksi ja tehokkaiksi – käytännössä kun yleensä oppii ymmärtämään asiat parhaiten.

Myös toisen vuoden opintoihin kuuluu osaksi kaikille suuntautumisvaihtoehdoille pakollisia kursseja mm. eläin- ja kasvifysiologiasta sekä tilastolaskennasta. Toisen vuoden aikana olisi kuitenkin jo hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä, onko suuntautumassa ekologiaan vai fysiologiaan/genetiikkaan – eläin- ja kasviekologeilla on osaksi yhteneväiset ohjelmat, samoin kuin fysiologeilla ja geneetikoilla. Perusopintojen jälkeen siirrytään sujuvasti aineopintoihin, joissa valinnanvaraa riittää – nämä on kuitenkin ”räätälöity” kullekin suuntautumisvaihtoehdolle erikseen. Eli käytännössä: jos tietää, mihin on suuntautumassa, lukujärjestys on oikeastaan jo suunniteltu valmiiksi – mikään (paitsi ehkä opintotuki) ei kuitenkaan estä etenemästä omaan tahtiin ja oman mielenkiintonsa mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että monilla kursseilla on pääsyvaatimuksena jonkin aiemman kurssin suoritus. Opinnoistaan kannattaa kuitenkin pyrkiä muodostamaan mielekäs kokonaisuus, että saa rautaisen osaamisen tietyltä osa-alueelta – ns. yleisbiologejahan ei nykyään juuri enää ole.

Sivuaineopinnot voi aloittaa kun itsestä tuntuu, että ohjelmaan alkaa sopia muutakin. Valinnanvaraa on runsaasti eri laitoksilla. Sivuainevalintoja tehdessä voi miettiä, mitkä opinnot olisivat mahdollisesti tarpeellisia työelämää ajatellen – toki mikään ei estä valitsemasta sivuaineita täysin omien kiinnostustensa mukaan! Esim. aineenopettajille kasvatustieteen opinnot tulevat pakollisina, fysiologeille ja geneetikoille taas laajemmat biokemian opinnot. Yleisiä sivuaineita em. lisäksi ovat mm. tilastotiede, ympäristönsuojelu, kemia ja fysiikka. Myös ekologisesta tai fysiologisesta eläin- tai kasvitieteestä voi saada sivuainemerkinnän, mikäli kokonaisuus koostuu syventävistä opinnoista.